Aavikkokirjeitä

1. Aavikkokirjeitä 17:20 

PDF booklet 
PDF tray card

 

Kuori

1. Guinée 7:04 
2. Helena Blavatsky 5:20 
3. Nahkurin Orsilla Tavataan 3:12 
4. Major Arcana 3:55 
5. Juo Itsesi Mukavaksi 2:19 
6. The Hanged Man 5:48 
7. Kuori 4:56 
8. Maman Brigitte 4:44 
9. On Vain Yksi 4:05 
10. Teutonic 4:27 

PDF booklet 

Download (320 kbps mp3) 89 MB

 

Aavikkokirjeitä

...ja pöytääsi siirtyy muukalainen. Istut pölyisellä nahkatuolilla ja tuijotat rikkinäisestä ikkunasta aavikolle. Harmaa hiekka toisella puolella muistuttaa sinua siitä, että asiat voivat aina olla huonommin. Ihmiset voivat aina olla kylmiä, mutta kaikki kaipaavat lämmintä syliä mihin käpristyä ja tuntea lämmin äidin rinta poskeaan vasten...

Mihin jäinkään? Muukalainen siirtyy pöytääsi. Hän jää tuijottamaan sinua silmiin ja sanoo: "Tahdon syödä kasvosi. Olet hellä kuin kesäsade".

Katsot kysyvästi mukalaista ja vastaat: "En ole niin hellä kuin voisi kuvitella...

Esimerkiksi hartioitani lämmittävä villakangastakki on valmistettu Bangladeshissa. Pienet vikkelät sormet ovat sen minulle varta vasten omelleet..."

Ennen kuin ehdit lauseen loppuun, muukalainen kaivaa pitkävartiesta, kirkkaanpunaisesta saappaastaan skalpellin, samanlaisen jota käytät lehtileikkeiden työstämiseen ja leikkaa kirurgin tarkkuudella kaksi pitkää haavaa ohimoista kaulaan. Myös otsaasi ja leukasi alle on muodostunut samanlaiset hienot punaiset viivat. Näkökenttääsi ilmestyy pari veritippaa ja pian koko kulunut pöytä lainelehtii punaista elämännestettä. Muukalainen pudottaa skalpellin pöydälle, kurottautuu sinua kohti ja repäisee yhdellä siistillä vedolla kasvosi irti. Verta tulvii silmiisi, ja mietit hetken miksi otsasi näyttää niin kovin ryppyiseltä kuin se katoaa ahnaaseen kitaan.

Kysyt muukalaiselta: "Otatteko kenties lisää juotavaa?"

Muukalainen ei voi vastata, onhan hänellä kuitenkin suu täynnä ja ilmeisesti kasvosi ovat varsin sitkeät...

Et näe mitään! Verta silmissä hapuilet kohti ovea. Näet vain siluetteja. Hahmo istuu pöydässä ja mässäilee kasvoillasi. Pakko päästä ulos!

Tuuli on julma aavikolla. Hienoa, polttavaa hiekkaa iskeytyy vereslihaan ja tuska on kuin valkoisena hohtava keskipäivän aurinko; armoton.

Kävelet ja kompuroit. Et tiedä mihin suuntaan askeleesi vievät. On pakko jatkaa. Luulit tietäväsi kaiken, mutta se skalpelli leikkasi olemuksesi kahtia.